Ensimmäinen kerros ja osasto, sisäänkäynti.

 

Ensimmäinen ovi vasemmalla.

 

Suihkut, saippuat, kaikki paikoillaan...

 

..."kotoisat" ikkunat sälekaihtimineen, verhoineen.

 

Loputtomiin käytäviä

 

 

ja tyhjiä unohdettuja huoneita.

 

 

Joissakin huoneissa oli vielä muistoja rakennuksen viimeisimmästä käyttötarkoituksesta,eli taiteilijoille vuokrattuina työhuoneina toimimisesta:

 

 

 

 

 

 

Eniten minua kuitenkin liikuttaa rakennuksen alkuperäistarkoitus, ja siitä koskettavasti kertoilevat asiat ympärilläni.

 

Suihkutilat

 

bideineen...

 

 

- Solarium?? :o

 

Ohjeistusta arkeen...

 

ja hätätilanteisiin.

 

Viralliset kalusteet...

 

...laitosmaiset sisustusmateriaalit ja -kuosit.

 

Unenomainen hämärä

 

ja pysähtynyt aika.

 

Tälläkään penkillä on tuskin vuosiin istunut kukaan muu kuin pöly ja aurinko.

 

 

Huoneita huoneiden jälkeen ja sitten, käytävän päässä,

 

rikottujen ovien ja lasinsirukekojen jälkeen oli vielä aula...

 

josta olisi päässyt sekä toiseen siipeen että ylä- ja alakerroksiin,

joissa olisi taatusti vierähtänyt vaikka koko päivä mutta...

 

- kuten amatöörikuvaajalle tyypillistä olla saattaa;

kamerastani loppuivat patterit :(

 

Onneksi nyt sain kasaan edes nämä kuvat, ja toisaalta, iltapäivä alkoi olla jo varsin pitkällä, joten enpä tiedä olisinko yksikseni enää kauan uskaltanut paikalla hiippaillakaan...

Tämä retki on kuitenkin ollut tähän astisista autiotaloretkistä huikein ja paras kokemukseni, ja haluaisin palata rakennukseen takaisinkin: ottaa kuvia lisää, lisää ja lisää, haistella tunnelmia, kuunnella sen tarinoita, katsella ja tutkia, kokea ja eläytyä...

Rakennus on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen - melkein tekisi mieleni sanoa että on muuttanut minussa jotain, pysyvästi :)